Oli hienoa käydä syyspimeällä hautausmaalla, jonka valaisi lukemattomat kynttilät! Minä ja lukuisat muut muistelimme ja kunnioitimme siten poismenneitä. Olemme osa sukupolvien ketjua, mikä konkretisoituu hautakivien lomassa. Tunnelma on myös kaunis!
Aiemmin kävin luennolla, jossa kerrottiin kekristä ja sen perinteistä sekä pyhäinpäivän historiasta. Hyvin outoja tapoja on vielä sata vuotta sitten harjoitettu, kun on varattu ruokaa ja lämmitetty sauna vainajille. Erilaisia uskomuksia on omattu ja ne ovat juontaneet kaukaisilta ajoilta. Miten on nykyään? Muistammeko enää poisnukkuneita tässä hektisessä elämässä? Onko katseemme vain tässä ja tulevassa, muttei enää menneessä?
